The Rare Experience: Amerikan pienin olutfestivaali

”Tämä on tosi pieni tuottaja Oregonista”, esittelee Joey Anderson Logsdon-panimoa ja laskee samalla panimon tuotetta, Kriek Vier -nimistä olutta maistelulasiini.

Olen Los Angelesin Studio Cityssä, Stout-nimisen olutravintolan parkkipaikalla, jonne on pystytetty Kalifornian pienin olutfestivaali. Luulin, että Amerikassa kaikki on suurta, mutta tämä tapahtuma on toista maata. Olutta laskee lasiini tapahtuman järjestäjä Joey Anderson, Stout-olutravintoloiden ostopäällikkö.

”Kävin Logsdonilla jokin aika sitten, maistelin oluet ja kutsuin omistajan tänne. Ei hänellä kuulemma ole varaa lentää Kaliforniaan, joten lupasin, että hoidamme myynnin, jos saamme heiltä pari tankkia oluita tänne”, Anderson jatkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Joten tässä se nyt on, maista. Neljä kuukautta bourbon-tynnyrissä kirsikoiden kanssa. Todellinen erikoiserä. Myös tuo persikoista tehty Peche’n Brett on erinomaista.”

”Oluttapahtumat ovat unohtaneet alkuperäisen ideansa”

Anderson ostaa työkseen olutta ja kiertää oluttapahtumia. Hänen mielestään olutfestivaalit ovat harvoin mukavia tapahtumia: tungosta, jonoja ja liikaa ihmisiä, jotka ovat tulleet lähinnä hankkiutumaan humalaan. Harva tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden kunnolliseen seurusteluun ja kiireettömään maisteluun saati hyvän ruuan ja oluen yhdistelyyn. Andersonin mielestä tarjolla on liikaa sellaista juotavaa, jota löytyy kaupoista ja ravintoloistakin, ja liian vähän erikoistuotteita, joiden takia tapahtumaan kannattaisi lähteä.

”Se on just näin. LA Beer week on Kalifornian suurin tapahtuma. Hirveät jonot ja isoimpana Budweiserin osasto”, komppaa paikallinen olutharrastaja James.

”Rakensin siis käytännössä sellaisen tapahtuman, jossa itsekin haluaisin olla”, Anderson nauraa. Samalla hän tuli tehneeksi palveluksen koko Kalifornian olutkulttuurille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Keep it simple. Messutiskeillä ei koreilla, vaan pääosassa ovat oluet.

 

Stout-ravintolan kupeessa järjestettävä tapahtuma ei prameile. Karulle parkkialueelle on raahattu liuta pöytiä, joiden ympärillä satakunta oluenystävää pyörii. Panimoilla on pienet kylmälaukkuja muistuttavat oluthanat. Juttuseuraa löytää helposti sekä panimoiden henkilökunnasta että muista kävijöistä. Ravintolan annoksia saa puoleen hintaan oluen kyytipojaksi.

Viidenkymmenen dollarin pääsylippuun kuului kymmenen maistelulipuketta. Kun väkeä on sopivasti, ehtivät panimomestaritkin jutustella.

 

Parisenkymmentä pienpanimoa on valittu tarkkaan. Tapahtumaan ei osallistuta noin vain, vaan tuotteiden pitää olla erikoiseriä, kausituotteita tai muuten vaan jotakin todella jännittävää, jotka vievät olutkulttuuria eteenpäin.

 

Mitä Kalifornian olutnörtit juovat?

Trendikkäitä hapanoluita eli soureja oli tarjolla joka makuun: hapatettua golden alea, vehnäolutta, persikoilla, luumuilla, kirsikoilla ja vaikka millä maustettuja soureja ja vahvempia grand cru -oluita. Monella panimolla oli mukana viini-, viski- tai calvados-tynnyrissä käytettyjä mallasjuomia sekä villi-aleja.

Rare Beer -tapahtuman käsiohjelmassa on mistä valita.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Deschutes, Oregon: Pinot Suave 11,8 %. Belgialaistyylinen ale, jota on kypsytetty pinot noir -tynnyreissä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nebraska, Nebraska: Apricot au poivre, 6,5 %. Belgialaistyylinen hapan-saison, jota on kypsennetty puoli vuotta chardonnay-tynnyrissä aprikoosin ja mustapippurin kera.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oluthifisteijöitä haastattelemalla kävi selväksi, että yksi tapahtuman kiinnostavimpia oluita on kansasilaisen Boulevardin ja kalifornialaisen Firestonen Collaboration no 6, viskitynnyrissä käytetty 12,5-prosenttinen stout.

Firestonen omistaa panimojätti Duvel, ja pari vuotta sitten se hankki omistukseensa myös Boulevardin. Tätä ei monikaan paikalla ollut olutharrastaja tiennyt, mutta tämäkin kehitys on osa pienpanimokulttuuria. ”Me teemme kyllä olutta ihan kuten ennenkin”, Boulevardin edustaja vakuutti.

”What’s Finnish beer like?”

Myös Hopping Brewsters ja Suomen olutkulttuuri herättivät kiinnostusta. ”Mitä teidän panimolla Suomessa tehdään?”, kysyi moni. Onneksi on Hopping Brewstersin erikoisuus eli gruit ale. Esimerkiksi viime kesän marjainen ja hapan gruit Thora olisi sujahtanut täysin sujuvasti sourien joukkoon. Ja suomalaisena voi aina puhua myös sahdista. Tässä porukassa alkuperäistuotteita todella arvostetaan.

”Tässä ollaan palattu oluttapahtumien juurille”, olutharrastaja Brian totesi lasinsa äärestä.

”Uskon, että kun jutut kasvavat tarpeeksi isoiksi, pitää tehdä paluu sinne, mistä kaikki alkoi.”

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, mietin, kun aurinko laski ja tapahtuma päättyi. Mitähän Suomen pienpanimokentässä tapahtuu seuraavaksi? Vieläkö tapahtumista löytyy aitoa käsityöläistunnelmaa vai onko meilläkin kohta edessä paluu perusasioihin?

– Laura

Laura tuottaa Hopping Brewstersille propagandaa, inhoaa muovituoppeja ja rakastaa vehnäoluita, soureja ja samppanjaa. Paras olutkokemus on lähipanimon viileä blonde ale mökkisaunan terassilla.

P.S. Rare beer -tapahtumia järjestetään useampi vuoden aikana, joten jos olet Kaliforniassa, tsekkaa täältä lisää: http://beerfestforbeergeeks.com/#

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
”Cool!” Joey Anderson sai tuliaisia Akaasta.

 

 

One thought on “The Rare Experience: Amerikan pienin olutfestivaali”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *