Kalifornian oluttrendit: yksi ylitse muiden – ja se ei ole IPA

Kalifornia on Yhdysvaltojen olutharrastajien mekka, joka tunnetaan parhaiten käsityöläisoluistaan. Nykyinen craft beer -kulttuuri lähti syntymään jo puoli vuosisataa sitten, jolloin Pabstin ja Anheuser-Buschin kaltaiset jätit hallitsivat markkinoita.

Vuonna 1965 pesukonetehtailijan poika Fritz Maytag III osti konkurssikypsän panimon nimeltä Anchor San Franciscosta ja päätti alkaa valmistaa maukkaampaa olutta. Maytag oli oluenpanijana täysi keltanokka, ja ensimmäiset oluet olivat kamalan makuista, hapanta kuraa. Onneksi pesukoneimperiumin pojalla riitti tuohta, sillä täydellisen reseptin ja valmistustekniikan hiomiseen kului vuosia. Vuonna 1971 tuotantolinjalta putkahti vihdoin Anchor Steam beer, perinteisen kalifornialaisen steam beerin uusi versio. Sitä tuotettiin pienissä erissä, ja se maksoi enemmän kuin isojen panimoiden tuotteet, mutta oluesta tuli hitti. Se loi pohjan Kalifornian käsityöläisoluen uudelle nousulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyään Kalifornian craft beer -kulttuuri tunnetaan kaikkialla: Anchorin lisäksi monille tuttuja ovat mm. Sierra Nevada Pale Ale, San Diegon tupla-IPAt ja Stone Brewing. Käsityöläispanimoita on yli 700.

Mutta mitä Kalifornia juo nyt?

Presidentinvaaleja paikan päällä seuranneena tekisi mieleni sanoa, että suruun käy varmaankin mikä vain. Niin järkyttyneitä Trumpin voitosta ainakin rannikolla oltiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Magnolia Brewery sijaitsee hippiliikkeen syntysijoilla San Franciscon Haight Ashburyssa ja on erikoistunut brittityylisiin oluisiin.

 

Kolmatta viikkoa kestäneen marraskuisen Kalifornian-kierrokseni aikana kävin lukuisissa olutravintoloissa. Tuli selväksi, että muutaman viime vuoden ajan Indian Pale Alet eli IPAt ovat olleet kova juttu Kaliforniassa – aivan kuten Suomessakin. Mitä siis IPAn jälkeen on tulossa?  Otin tavakseni kysyä baarimikoilta, mikä on tämän hetken suosituin oluttyyppi. Vaikka baareja oli monta, vastauksia oli vain yksi: sour beer.

”Sours are huge!”, huudahti Magnolia-panimon baarimikko San Franciscon Haight Ashburyssa.

”Jotain voi päätellä siitä, että meillä on hanassa seitsemän souria”, sanoi sanfranciscolaisen Zeitgeist-baarin tarjoilija.

”Sour on uusi IPA”, kommentoi craft beer -ravintolan vetäjä San Luis Obispossa.

Itseni kaltaisille siiderin, lambicien ja kaikenlaisen ei-humaloidun juoman ystävälle happaman oluen nousi oli tietenkin hyvä uutinen. Mutta vaikka itse niistä pidänkin, epäilyttää, siirtyykö vannoutunut tupla-IPAn juoja yhtäkkiä sour-tuopin ääreen vain siksi, että se on trendikästä. Osittain kuulemma kyllä. Ja lisäksi sourit ovat houkutelleet oluen pariin myös ihmisiä – erityisesti naisia – jotka ovat aiemmin juoneet korkeintaan vehnäolutta.

”Mulle tulee välillä tarjoilijoita töihin, jotka sanovat, etteivät pidä soureista. Kehotan maistamaan muutaman kerran, ja niin siinä yleensä käy, että heistä tulee sour-faneja. Ihmisen makuaisti tottuu nopeasti ja oppii tykkäämään uusista asioista”, kertoi Stout-ravintoloiden olutvastaava Joey Anderson Los Angelesista.

fullsizerender-72
Cellar Makersillä San Franciscossa tehdään souria mm. jogurtilla hapattamalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki IPAt ovat edelleen supersuosittuja. Magnolia-panimon henkilökunnan mukaan on kuitenkin trendikästä maustaa niitä hedelmillä: mangolla, ananaksella ja greipillä. Tämä näkyy myös kauppojen oluthyllyillä. Ylipäänsä hedelmät, marjat, viski- ja viiniaromit ovat pinnalla, kuten Rare experience -blogipostauksessani kerroin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätäkö on siis luvassa Suomeenkin? Sourien vallankumous? Puolukka-IPA? Jaloviina-ALE?!

Toisaalta pitää muistaa, että suurissa kaupungeissa, kuten San Franciscossa, pienenkin piirin suosikkijuttu voi helposti kasvaa ilmiöksi. Tästä sain hyvän muistutuksen, kun istuin motellin rantanuotiolla jossain Pacific Coast Highwayn varrella. Vietimme iltaa Kalifornian sisämaasta kotoisin olevan keski-ikäisen ystäväporukan kanssa. Kun puhe kääntyi oluisiin, maatalousyrittäjä Robert totesi, että kyllähän IPA on parasta olutta, sitä heillä päin ostetaan. Kun sitten katsoin kysyvästi hänen Bud Light -tölkkiään, hän totesi: ”and this is drinking beer” ja kulautti tölkin tyhjäksi. ”En ole soureja maistellut.”

Niinpä. Jos kuuntelisi vain San Franciscoa, presidenttinäkin olisi Bernie Sanders.

– Laura

Laura tuottaa Hopping Brewstersille propagandaa, inhoaa muovituoppeja ja rakastaa vehnäoluita, soureja ja samppanjaa. Paras olutkokemus on lähipanimon viileä blonde ale mökkisaunan terassilla.

The Rare Experience: Amerikan pienin olutfestivaali

”Tämä on tosi pieni tuottaja Oregonista”, esittelee Joey Anderson Logsdon-panimoa ja laskee samalla panimon tuotetta, Kriek Vier -nimistä olutta maistelulasiini.

Olen Los Angelesin Studio Cityssä, Stout-nimisen olutravintolan parkkipaikalla, jonne on pystytetty Kalifornian pienin olutfestivaali. Luulin, että Amerikassa kaikki on suurta, mutta tämä tapahtuma on toista maata. Olutta laskee lasiini tapahtuman järjestäjä Joey Anderson, Stout-olutravintoloiden ostopäällikkö.

”Kävin Logsdonilla jokin aika sitten, maistelin oluet ja kutsuin omistajan tänne. Ei hänellä kuulemma ole varaa lentää Kaliforniaan, joten lupasin, että hoidamme myynnin, jos saamme heiltä pari tankkia oluita tänne”, Anderson jatkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Joten tässä se nyt on, maista. Neljä kuukautta bourbon-tynnyrissä kirsikoiden kanssa. Todellinen erikoiserä. Myös tuo persikoista tehty Peche’n Brett on erinomaista.”

”Oluttapahtumat ovat unohtaneet alkuperäisen ideansa”

Anderson ostaa työkseen olutta ja kiertää oluttapahtumia. Hänen mielestään olutfestivaalit ovat harvoin mukavia tapahtumia: tungosta, jonoja ja liikaa ihmisiä, jotka ovat tulleet lähinnä hankkiutumaan humalaan. Harva tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden kunnolliseen seurusteluun ja kiireettömään maisteluun saati hyvän ruuan ja oluen yhdistelyyn. Andersonin mielestä tarjolla on liikaa sellaista juotavaa, jota löytyy kaupoista ja ravintoloistakin, ja liian vähän erikoistuotteita, joiden takia tapahtumaan kannattaisi lähteä.

”Se on just näin. LA Beer week on Kalifornian suurin tapahtuma. Hirveät jonot ja isoimpana Budweiserin osasto”, komppaa paikallinen olutharrastaja James.

”Rakensin siis käytännössä sellaisen tapahtuman, jossa itsekin haluaisin olla”, Anderson nauraa. Samalla hän tuli tehneeksi palveluksen koko Kalifornian olutkulttuurille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Keep it simple. Messutiskeillä ei koreilla, vaan pääosassa ovat oluet.

 

Stout-ravintolan kupeessa järjestettävä tapahtuma ei prameile. Karulle parkkialueelle on raahattu liuta pöytiä, joiden ympärillä satakunta oluenystävää pyörii. Panimoilla on pienet kylmälaukkuja muistuttavat oluthanat. Juttuseuraa löytää helposti sekä panimoiden henkilökunnasta että muista kävijöistä. Ravintolan annoksia saa puoleen hintaan oluen kyytipojaksi.

Viidenkymmenen dollarin pääsylippuun kuului kymmenen maistelulipuketta. Kun väkeä on sopivasti, ehtivät panimomestaritkin jutustella.

 

Parisenkymmentä pienpanimoa on valittu tarkkaan. Tapahtumaan ei osallistuta noin vain, vaan tuotteiden pitää olla erikoiseriä, kausituotteita tai muuten vaan jotakin todella jännittävää, jotka vievät olutkulttuuria eteenpäin.

 

Mitä Kalifornian olutnörtit juovat?

Trendikkäitä hapanoluita eli soureja oli tarjolla joka makuun: hapatettua golden alea, vehnäolutta, persikoilla, luumuilla, kirsikoilla ja vaikka millä maustettuja soureja ja vahvempia grand cru -oluita. Monella panimolla oli mukana viini-, viski- tai calvados-tynnyrissä käytettyjä mallasjuomia sekä villi-aleja.

Rare Beer -tapahtuman käsiohjelmassa on mistä valita.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Deschutes, Oregon: Pinot Suave 11,8 %. Belgialaistyylinen ale, jota on kypsytetty pinot noir -tynnyreissä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nebraska, Nebraska: Apricot au poivre, 6,5 %. Belgialaistyylinen hapan-saison, jota on kypsennetty puoli vuotta chardonnay-tynnyrissä aprikoosin ja mustapippurin kera.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oluthifisteijöitä haastattelemalla kävi selväksi, että yksi tapahtuman kiinnostavimpia oluita on kansasilaisen Boulevardin ja kalifornialaisen Firestonen Collaboration no 6, viskitynnyrissä käytetty 12,5-prosenttinen stout.

Firestonen omistaa panimojätti Duvel, ja pari vuotta sitten se hankki omistukseensa myös Boulevardin. Tätä ei monikaan paikalla ollut olutharrastaja tiennyt, mutta tämäkin kehitys on osa pienpanimokulttuuria. ”Me teemme kyllä olutta ihan kuten ennenkin”, Boulevardin edustaja vakuutti.

”What’s Finnish beer like?”

Myös Hopping Brewsters ja Suomen olutkulttuuri herättivät kiinnostusta. ”Mitä teidän panimolla Suomessa tehdään?”, kysyi moni. Onneksi on Hopping Brewstersin erikoisuus eli gruit ale. Esimerkiksi viime kesän marjainen ja hapan gruit Thora olisi sujahtanut täysin sujuvasti sourien joukkoon. Ja suomalaisena voi aina puhua myös sahdista. Tässä porukassa alkuperäistuotteita todella arvostetaan.

”Tässä ollaan palattu oluttapahtumien juurille”, olutharrastaja Brian totesi lasinsa äärestä.

”Uskon, että kun jutut kasvavat tarpeeksi isoiksi, pitää tehdä paluu sinne, mistä kaikki alkoi.”

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, mietin, kun aurinko laski ja tapahtuma päättyi. Mitähän Suomen pienpanimokentässä tapahtuu seuraavaksi? Vieläkö tapahtumista löytyy aitoa käsityöläistunnelmaa vai onko meilläkin kohta edessä paluu perusasioihin?

– Laura

Laura tuottaa Hopping Brewstersille propagandaa, inhoaa muovituoppeja ja rakastaa vehnäoluita, soureja ja samppanjaa. Paras olutkokemus on lähipanimon viileä blonde ale mökkisaunan terassilla.

P.S. Rare beer -tapahtumia järjestetään useampi vuoden aikana, joten jos olet Kaliforniassa, tsekkaa täältä lisää: http://beerfestforbeergeeks.com/#

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
”Cool!” Joey Anderson sai tuliaisia Akaasta.