Kalifornian oluttrendit: yksi ylitse muiden – ja se ei ole IPA

Kalifornia on Yhdysvaltojen olutharrastajien mekka, joka tunnetaan parhaiten käsityöläisoluistaan. Nykyinen craft beer -kulttuuri lähti syntymään jo puoli vuosisataa sitten, jolloin Pabstin ja Anheuser-Buschin kaltaiset jätit hallitsivat markkinoita.

Vuonna 1965 pesukonetehtailijan poika Fritz Maytag III osti konkurssikypsän panimon nimeltä Anchor San Franciscosta ja päätti alkaa valmistaa maukkaampaa olutta. Maytag oli oluenpanijana täysi keltanokka, ja ensimmäiset oluet olivat kamalan makuista, hapanta kuraa. Onneksi pesukoneimperiumin pojalla riitti tuohta, sillä täydellisen reseptin ja valmistustekniikan hiomiseen kului vuosia. Vuonna 1971 tuotantolinjalta putkahti vihdoin Anchor Steam beer, perinteisen kalifornialaisen steam beerin uusi versio. Sitä tuotettiin pienissä erissä, ja se maksoi enemmän kuin isojen panimoiden tuotteet, mutta oluesta tuli hitti. Se loi pohjan Kalifornian käsityöläisoluen uudelle nousulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyään Kalifornian craft beer -kulttuuri tunnetaan kaikkialla: Anchorin lisäksi monille tuttuja ovat mm. Sierra Nevada Pale Ale, San Diegon tupla-IPAt ja Stone Brewing. Käsityöläispanimoita on yli 700.

Mutta mitä Kalifornia juo nyt?

Presidentinvaaleja paikan päällä seuranneena tekisi mieleni sanoa, että suruun käy varmaankin mikä vain. Niin järkyttyneitä Trumpin voitosta ainakin rannikolla oltiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Magnolia Brewery sijaitsee hippiliikkeen syntysijoilla San Franciscon Haight Ashburyssa ja on erikoistunut brittityylisiin oluisiin.

 

Kolmatta viikkoa kestäneen marraskuisen Kalifornian-kierrokseni aikana kävin lukuisissa olutravintoloissa. Tuli selväksi, että muutaman viime vuoden ajan Indian Pale Alet eli IPAt ovat olleet kova juttu Kaliforniassa – aivan kuten Suomessakin. Mitä siis IPAn jälkeen on tulossa?  Otin tavakseni kysyä baarimikoilta, mikä on tämän hetken suosituin oluttyyppi. Vaikka baareja oli monta, vastauksia oli vain yksi: sour beer.

”Sours are huge!”, huudahti Magnolia-panimon baarimikko San Franciscon Haight Ashburyssa.

”Jotain voi päätellä siitä, että meillä on hanassa seitsemän souria”, sanoi sanfranciscolaisen Zeitgeist-baarin tarjoilija.

”Sour on uusi IPA”, kommentoi craft beer -ravintolan vetäjä San Luis Obispossa.

Itseni kaltaisille siiderin, lambicien ja kaikenlaisen ei-humaloidun juoman ystävälle happaman oluen nousi oli tietenkin hyvä uutinen. Mutta vaikka itse niistä pidänkin, epäilyttää, siirtyykö vannoutunut tupla-IPAn juoja yhtäkkiä sour-tuopin ääreen vain siksi, että se on trendikästä. Osittain kuulemma kyllä. Ja lisäksi sourit ovat houkutelleet oluen pariin myös ihmisiä – erityisesti naisia – jotka ovat aiemmin juoneet korkeintaan vehnäolutta.

”Mulle tulee välillä tarjoilijoita töihin, jotka sanovat, etteivät pidä soureista. Kehotan maistamaan muutaman kerran, ja niin siinä yleensä käy, että heistä tulee sour-faneja. Ihmisen makuaisti tottuu nopeasti ja oppii tykkäämään uusista asioista”, kertoi Stout-ravintoloiden olutvastaava Joey Anderson Los Angelesista.

fullsizerender-72
Cellar Makersillä San Franciscossa tehdään souria mm. jogurtilla hapattamalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki IPAt ovat edelleen supersuosittuja. Magnolia-panimon henkilökunnan mukaan on kuitenkin trendikästä maustaa niitä hedelmillä: mangolla, ananaksella ja greipillä. Tämä näkyy myös kauppojen oluthyllyillä. Ylipäänsä hedelmät, marjat, viski- ja viiniaromit ovat pinnalla, kuten Rare experience -blogipostauksessani kerroin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätäkö on siis luvassa Suomeenkin? Sourien vallankumous? Puolukka-IPA? Jaloviina-ALE?!

Toisaalta pitää muistaa, että suurissa kaupungeissa, kuten San Franciscossa, pienenkin piirin suosikkijuttu voi helposti kasvaa ilmiöksi. Tästä sain hyvän muistutuksen, kun istuin motellin rantanuotiolla jossain Pacific Coast Highwayn varrella. Vietimme iltaa Kalifornian sisämaasta kotoisin olevan keski-ikäisen ystäväporukan kanssa. Kun puhe kääntyi oluisiin, maatalousyrittäjä Robert totesi, että kyllähän IPA on parasta olutta, sitä heillä päin ostetaan. Kun sitten katsoin kysyvästi hänen Bud Light -tölkkiään, hän totesi: ”and this is drinking beer” ja kulautti tölkin tyhjäksi. ”En ole soureja maistellut.”

Niinpä. Jos kuuntelisi vain San Franciscoa, presidenttinäkin olisi Bernie Sanders.

– Laura

Laura tuottaa Hopping Brewstersille propagandaa, inhoaa muovituoppeja ja rakastaa vehnäoluita, soureja ja samppanjaa. Paras olutkokemus on lähipanimon viileä blonde ale mökkisaunan terassilla.

9 thoughts on “Kalifornian oluttrendit: yksi ylitse muiden – ja se ei ole IPA”

  1. En muuten itsekään niin välittänyt IPAsta heti ensimaistamalta, mutta kun niitä muutaman otti niin maku avautui ihan uudella tavalla – että kyllä siinä on pointtinsa kun käsketään maistamaan useampaan otteeseen ennen kuin tuomitsee.

    Sourit maistuisivat kyllä minullekin todella hyvin, joten lämmöllä odottelen että ne iskevät todella läpi ja toivottavasti joku kehittää pian sellaisenkin gluteenittomana. 🙂

  2. Kunpa vaan olisivatkin kuunnelleet vain San Fransiscoa presidenttiä valitessa… 🙂 Craft beer on suosiossa myös täällä Melbournessa, pienpanimoita riittää. Sen enempää en osaa kertoa, bisseä kun tulee sen verran harvoin juotua ja kaikki termit on itselle ihan outoja. Oikeastaan kaljaan kosken vain reissun päällä paikoissa, jossa ei tarjolla ole halvalla muita juomia. Litsillä maustettua kaljaa näin festareilla viikonloppuna, sitä olisin mielenkiinnosta voinut kokeilla.

    1. Oluestahan riittää vaikka mihin, mutta monesti sitä tulee ekana mieleen se peruslager. Meillä panimoilla on tässä missiota, että saamme ihmiset innostumaan maistelemaan kaikkia eri oluttyyppejä. 🙂

  3. Itse olen olutscenestä pihalla kuin lumiukko, mutta Kaliforniassa (ja Oregonissa) tämä pienpanimokulttuuri tuli tutuksi ja siitä keskustelimme myös paljon kalifornialaisten ystäviemme kanssa, jotka mielellään näitä kiertävät. Minä en olutta juo, se ei jostain syystä ole koskaan kohdannut makuhermojeni kanssa hyvällä tavalla, mutta löytyipä eräästä panimosta sitä minullekin sopivassa muodossa, drinkin seassa! Kelpasi 😀 Ihan mahtavaa joka tapauksessa tällainen kulttuuri!

    1. Hah, otitpa hyvin esiin noi olutdrinkit. Tuntuvatolevan nousussa ja olemmekin haastaneet panimon uuden työntekijän – joka on myös baarimikko – kehittelemään meillä hyvän olutdrinkin. 😉

  4. Jenkit on kyllä oluen ystävän unelmakohde. Siellä on erittäin laadukas tuotanto, mutta pienpanimo-olut on välillä vähän niin ja näin, kun niiden tuottamat määrät on niin isoja. Mutta laatu on erittäin kovaa ja uusia erinomaisia vaihtoehtoja löytyisi jokaiselle päivälle useaksi vuodeksi eteenpäin.

    Mielenkiintoinen postaus ja sour-olueiden nousu on havaittavissa Suomessakin. Perjantaina oli lähialkossa nostettu paraatipaikalle uudet Alkon tuomat sour-oluet ja muutama pullo tarttui matkaan. Niissä(kin) laatu vaihteli kyllä melkoisesti, joten Double-IPA pysyy varmena valintana vielä pitkään. Toisaalta sour-olueiden skaala on niin laaja, että kaikki oluet eivät voi maistua mitenkään kaikkien suussa erinomaiselta, vaikka laatu olisikin kohdallaan 🙂

    Täytyypä seurata tulevia olutaiheisia postauksia täältä 🙂

    1. Kiitos kommenteista Rami! Joo, tosi mukavaa, että erilaisia oluttyyppejä on Suomessakin valikoimissa, koitamme mekin täällä pysyä trendien syrjässä kiinni. Vaikka Warthog double IPAlla on oma innokas fanikuntansa. 🙂 Tervetuloa seuraamaan blogia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *